Mätäsvaaran kaivos 1939-1947
kulta-Erkan molybdeeniaarre
.
Erkka ja molybdeeni  |  Kaivostyö |  Kiven kulku   |  Kaivosyhdyskunta  |  Höyryvoimalaitos  |  Rikastamo
Kaivosveturi  | Talot ja asuminen  |  Vuoksenniska Oy  | Ammattiyhdistykset  |  Harrastustoiminta  |  Sotavankileiri
  Tauno Harkonmaan kertomus |  Jan-Christian Lupanderin kertomus  |  Ilmavalokuva kaivosalueesta
 Ritva Varis: Alvar Aallon tyyppitalot MätäsvaarassaKaivosnäyttämö ja Lieksan Vaskiviikot 
 Jatkosodan suurhyökkäys  | Osasto Kuhlmey  jatkosodassamme



Mätäsvaaran kylään nousi talvisodan alla molybdeenikaivos ja kaivosyhdyskunta   1939-1947. Kaivos oli Suomen toiseksi suurin, edelle koossa meni ainoastaan Petsamon nikkelikaivos. Kylä sijaitsee Lieksan ja Nurmeksen välillä, Pielisjärven itäpuolella. Malmion löysi torppari Erik Ikonen jo 1900- luvun alussa. Molybdeeni on alkumetalli, joka on tärkeä osa jaloteräksen valmistuksessa. Molybdeenisulfidia, kaivoksen jalostetta tuotetta, vietiin suuret määrät sotavuosina  Saksaan. Toiminnan loputtua jäljelle jäi kaivoskylä ja suurin osa kaivoksen aikaisista rakennuksista, muiden muassa Alvar Aallon hienot 30-luvun teolliset elementti-tyyppitalot ja yhteisön kiinnostava menneisyys.  

Nämä sivut perustuvat  Lieksan kaupungin teettämään ja tutkija Annikki Littusen vuonna 1984 tekemään laajaan Mätäsvaara-selvitykseen. Se sisältää myös joitakin erillisiä havaintojani ja kertomuksia. Sivut ovat tarkoitettu lähinnä lähihistoriatallenteeksi. Kuvia ja tekstejä lainattaessa on niiden lähteet mainittava.

"Ennen eli Varpasessa, tunnettu Ikos- Erkka, käyntinsä etukumarassa oli hieman verkka" katkelma Mätäsvaara-kronikasta. Mätäsvaaran molybdeeniesiintymän löysi pielisjärveläinen torppari ja kulkukauppias Erik "Erkka" Ikonen ( 20.11.1847- 9.11.1921 ). Kulkukauppiaana hänet tunnettiin nimellä "Laukku-Erkka". Kiinnostuttuaan malminetsinnästä, muuttui nimitys "Hullu-Erkaksi" ja viimein kun malmiesiintymä löytyi, sai kunnianimen "Kulta-Erkka". Esiintymä ei löytynyt sattumalta, vaan määrätietoisella etsimisellä. Ikonen kulki vasaran, poran, meisselin ja säkin kanssa kallioita kolkuttelemassa ja lähetti kivinäytteitä Pielisen laivojen mukana Helsinkiin tutkittavaksi. Hänen kerrotaan uhonneen lähes profeetallisella äänenpainolla epäilijöille: "Vielä se kumu kuuluu Siinailta, "Mätäsvaarassa on mätäpaise, joka vielä kerran puhkiaa" ja "vielä ämmän pylly tärähtää kun aletaan louhia."


Uskottuna miehenään Erkka piti professori Aarne Laitakaria,
joka suhtautui vakavasti Erkan toimiin. Mätäsvaaran malmivaroista saatiin varmuutta v. 1903, jolloin alettiin rakentaa Joensuu - Nurmes -rautatietä, malmi tuli esiin rautatien esitöiden yhteydessä. Kulta-Erkka kuoli vuonna 1921. Systemaattisen tutkimustoiminnan paikalla aloitti tunnettu kaivostoiminnan pioneeri Suomessa, Karl Theodor Forsström. Hän avasi vuonna 1903 ensimmäisen koekaivoksen. Koska rikastusmenetelmiä köyhälle molybdeenimalmille ei tunnettu, pyrittiin malmia saamaan käsinpoimimalla. Tarkempia tietoja louhintamääristä ei ole. Joidenkin lähteiden mukaan jo Forsströmin aikana Mätäsvaaran molybdeenia olisi toimitettu Saksaan Kruppin asetehtaille. Jotkut haastatelluista muistavat Forsströmin aikana Mätäsvaarassa käyneen ulkomaalaisia herroja kaivosasioissa. Mätäsvaaran suurin 
avolouhos on nimetty hänen mukaansa, Forsströmin kerrotaan rakennuttaneen pienen mökin Erkalle löydöksensä äärelle.

Toimintaa 30-luvullaWärtsilä. Vuonna 1916 alueen sai hallintaansa Wärtsilä Oy. Yhtiö aloitti jo samana vuonna koelouhinnan, mutta voimakkainta tutkimustoiminta oli vuosina 1920 - 22 ja vuosina 1932-33. Käsiporilla porattiin kolmenkymmenenkin metrin syvyisiä kuiluja ja tunnelinkaivuutakin yritettiin. Kokonaisuudessaan toiminta jäi vähäisemmäksikin kuin Forsströmin aikana, rikastusmenetelmät eivät tuolloin olleet riittävästi kehittyneet. Wärtsilältä jäi seuraavalle omistajalle iso kasa valmiiksi louhittua kiveä.

Vuoksenniska Oy. Wärtsilä-yhtiön luovutettua, paikalle saapui toinen rauta- ja terästeollisuuden harjoittaja, Grönblom -suvun omistama Vuoksenniska Oy. Vuonna
1935 yhtiö sai esiintymän osto-oikeuden ja laajojen timanttiporausten sekä teknillisten selvittelyjen jälkeen osti alueen kokonaan. Outokumpu Oy oli myös samaan aikaan hankkimassa osto-oikeutta laajoihin alueisiin seudulla mutta luopui suunnitelmistaan, koska malmivaroista ei ollut riittävää näyttöä. Kaksi vuotta kestäneiden selvittelyjen jälkeen aloitettiin 3.9.1938 avauskuilun laskeminen ja tammikuussa 1939 ryhdyttiin valmisteluihin kaivostoiminnan aloittamiseksi. Kaivosrakennusurakka annettiin Suomen vanhimmalle rakennusliikkeelle Palmbergille. Keskelle korpea nousi ripeässä tahdissa kaksi norjalaismallista nostotornia, rikastamo, höyryvoima-asema 60-metrisine piippuineen, korjauspajat, pumppuasemat, maanpäälliset puiset vesiputket, autotallit, kaivosteollisuuden apulaitokset sekä asunnot työntekijöille ja toimenhaltijoille.
 

Molybdeeni on jaksollisen järjestelmän ryhmään VI B kuuluva metallinen alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Mo, järjestysluku 42, atomipaino 59,95, tiheys 10,2, sulamispiste 2620 °C, kiehumispiste 4800 °C ja valenssit ovat 2,3,4,5,6. Molybdeenin keksi 1778 Karl W. Scheele molybdeenihohteesta jota aikaisemmin oli luultu grafiitiksi. Louhinnan ja rikastamisen varsinainen kohde oli molybdeenihohde, MoS², joka sisältää molybdeeniä n. 60% ja rikkiä n.40%. Molybdeeni on metallista, grafiitin tapaan tahraavaa, sinertävän harmaata ja suomumaista mineraalia. Viiru on musta, hieman kiiltävä. Se on pehmeää, kovuus vain 1-1,5. Sillä on yksi hyvin etevä lohkosuunta, jota myöten se helposti suomuilee. Se on tärkein molybdeenimineraali.

Kuva yllä: Peukalonpään kokoinen palanen oli valmis kuulamyllyyn. Mätäsvaaran aitoa molybdeeniä  kvartsissa

Tavallisin seuralaismineraali on kvartsi, mutta tavataan pienissä määrin myös sulfidimalmien joukossa. Ominaisuuksia ovat hyvä lämmön- ja haponkestävyys ja soveltuvuus erikoisteräksien valmistukseen. Pieniä kidesykeröitä löydetään suhteellisen usein, mutta suuremmat esiintymät ja varsinaiset ekonomiset malmit ovat harvinaisia. Malmien molybdeenihohdepitoisuus vaihtelee ja jopa alle 0,2 prosenttisiakin malmeja on louhittu. Vain poikkeuksellisesti on tavattu yli 1% nousevia pitoisuuksia. Molybdeeni on vähäinen mutta tärkeä erikoisteräksien raaka-aine, sitä tarvitaan noin pari prosenttia metalliseokseen. Kova kysyntä nosti kaivostoiminnan kannattavuusrajan paremmalle puolella.

Mätäsvaaran esiintymä sijaitsee karjalan gneissimuodostelmassa. Hallitseva kivilaji on harmaa graniittista syntyperää oleva gneissi. Se on pegmatiitti- ja kvartsijuonien lävistämää, jotka ovat yhdensuuntaisia liuskeisuuden kanssa. Malmivyöhykkeen yhteydessä esiintyy alustassa punertava migmatiittinen kivilaji, joka on graniittisoitunutta gneissiä. Puhdas, punainen graniitti esiintyy myöskin malmikentän läheisyydessä. Yleinen kulkusuunta on NW-SE sivukaarteen ollessa etelään, malmikentän rajojen sisäpuolella 35º- 45º , suuremmissa syvyyksissä mahdollisesti jonkin verran jyrkempi. Malmivyöhykettä on tutkittu 800 m pituudelta. Sen keskivahvuus on 11 m vaihdellen 1- 30 m välillä. 

Malmia on toistaiseksi todettu 160 m syvyyteen asti, mutta sen merkkejä on voitu havaita jopa 200 m syvyydessä. Sodan uhka 30-luvulla innosti Suomenkin kaivosteollisuutta strategisesti tärkeiden kaivannaisten hyväksikäyttöön. Sodan puhkeaminen mainitaan usein esteeksi Mätäsvaaran kaivoksen täysipainoiselle toiminnalle esim. työvoima- ja raaka-ainepulan takia, mutta tavallaan se oli myös ehtona kaivostoiminnalle. Sodan jälkeen maailmanmarkkinahinnat romahtivat ja maailman molybdeenitilanne muuttui. Tämä merkitsi myös hintojen romahtamista. Mätäsvaaran kaivoksen kannattavuuslaskelmat eivät olleet rohkaisevia. Molybdeenin tuotantokustannuksista pystyttiin peittämään saadulla hinnalla vain noin 1/5. Yhdysvalloista löydettiin valtavat molybdeeniesiintymät ja sieltä saatiinkin 90 % maailman tarvitsemasta molybdeenista.

Päivitysversio n:o 6/ Mätasvaaran kaivossivustoista.  2013  Juha Tolvanen  juhato(ät)mbnet.fi